Lisäsin blogin kuvaukseen lauseen jonka kopioin täältä. (Kiitos Kaisulle.) Zenin tutkiminen jatkuu ja tähän mennessä sen anti on minulle ollut: "Ole rauhassa". Asiat tapahtuvat silloin kun tapahtuvat, minun ei tarvitse itse yrittää mitään. Se joka pyrkii löytämään tien (Taon), kadottaa sen. Ajatus auttaa myös egon (joka on vielä minussa) syytöksiin. Jos minun tekee mieli nukkua, minä saan nukkua. Jos juoda olutta, minun täytyy tehdä se. Aikoinaan terapeuttini yritti minulle jankuttaa sitä: psyykkiset (ja fyysiset) oireet ovat tarpeellisia ja ne jatkuvat niin kauan kuin niitä ei enää tarvita. Toki asioille voi tehdä jotain, mutta se harha että elämä ja "minä" olisi hallittavissa on harhaa. Miten voi olla minä joka tarkkailee ja hallitsee minää???
Olen kauheudekseni huomannut itse kuuluvani siihen "uskontoshoppailijoiden" uuteen sukupolveen joka ei sitoudu mihinkään vaan poimii uskonnoista itselleen sopivat osaset. Mutta mielestäni ongelmana on juuri termi uskonto. Se on vain ulkokohtaisten rituaalien (usein patriarkaalinen) ja hierarkinen järjestelmä joka on todella eri asia kuin usko.
Tuhlaan arvokasta työaikaani jaarittelemalla tyhjänpäiväisiä. Minuun on iskenyt ilmeisesti syksy. Luita ja ytimiä myöten on kylmä. Ja minuun on iskenyt äärimmäinen vitutus siitä, että joudun tekemään helvetin vaativaa työtä pelkällä opintotuella. Illalla menen sitten oikeisiin töihin että saan maksettua edes vuokrani, opintotuki ei siihen riitä. Tiedän tiedän, kyse on systeemistä eikä se ole kenenkään vika.
No, vuoret ovat vuoria, puut puita ja raha rahaa. Perkele.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment