Vain yksi ongelma

Vuosi on vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin. Aika hassua että sama fiilis (ja elämäntilanne) vaikuttaa edelleen. Kaikki sosiaalinen elämä on siirtynyt Naamakirjaan ja oikeastaan elämä ilman sitä tuntuu oudolta. Järjestän tänään koulukavereille pikkujoulut ja nyt odottelen vieraita. Sytyttelin kynttilöitä ja sitten sammutin ne.

Jos joku ei tiedä, alkoholin kanssa pelaaminen on ollut lempilajini jo pitkään. Nyt olen ollut kolme viikkoa (ja vähän päälle, kuka niitä laskee) absolutistina. Tänään maistan viiniä ja fiilistelen voiko kohtuukäyttö olla koskaan mahdollista. Tuskin.

Juomattomuus on ollut toisaalta yllättävän helppoa koska olen siihen on ollut järkevä syy. On ollut vapauttavaa että ainaisen "pitäisikö lähteä vai eikö ja otetaanko vielä yhdet tuopit"- miettimisen sijaan on ollut selkeä vastaus arpomiseen. En lähde, enkä ota. Pari kertaa olen istunut baarissa alkoholittoman oluen kanssa muttei sitä kauaa jaksa, eikä kaveritkaan jaksa minua. En tunne ketään ihmistä joka ei käyttäisi alkoholia. Siis sellaista kaveria.

Toisaalta kaipaan kamalasti sitä neuroosien ja kontrolloinnin häviämistä, lomaa ajatuksista. Kun saisi vain nousuhumalan jossa assosiaatiot yltyvät ja olemassaolon ihanuus korostuu? Psykologi yrittää kovasti vahvistaa juomattomuuttani korostamalla herkkyyttäni ja sitä miten pohdiskelen asioita ja mietin paljon. Siksi juuri! Se on se syy juoda, pieni loma omasta päästä!

Sitten pieni vitsi:
Onko sinulla monia ongelmia joita joudut päivittäin käsittelemään ja maksamaan niistä kovaa hintaa? Yhdistä ne nyt käteväksi YksiOngelma- lainaksi. Tällä ratkaisulla maksat vain yhtä korkoa ja huomaat taatusti ettei monen ongelman yhtäaikainen käsittely ollut mitään tämän rinnalla! Käytä heroiinia!